Pages

lauantai 16. helmikuuta 2019

Slippery ground




Seems like everywhere I go now
I walk on slippery ice

Barely standing
searching for small spots
of dry ground
as I make my way
with my bag of groceries

the sun is there
but not fast enough
or willing?
to help me more

I decide to try the shortcuts
but shortcuts are so full of snow
it makes it heavy
 if not impossible to walk
So I return to the ice

Any moment now
I can feel it coming

A split second
and my feet fail me
but somehow
they correct their mistake
and I avoid the collapse

not just yet
not just yet.




keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Kurkunpääntulehdus - laulajan painajainen

Sieltä se taas iski, kurkunpääntulehdus. Ääni melkein kokonaan poissa ja tuo tuttu turvotus ja kipu tuntuu kurkunpäässä.

Viimeksi sairastin kyseistä vaivaa aika samoihin aikoihin vuosi sitten. Silloin tein selkeän virheen ja esiinnyin useamman keikan puolikuntoisena. Kierre kesti varmaan noin kuukauden yhteensä ja johti vielä lähelle granulomien muodostumista. Onneksi kävin kurkkulääkärillä, joka sitten määräsi ehdotonta puhekieltoa ja haavat kurkussa onneksi parantuivat, eikä granulomia kerennyt muodostua. Nykyään pyrin siis ottamaan kurkunpääntulehduksen hieman vakavammin. Haluan pystyä laulamaan mahdollisimman pitkään.

Olen vain aika surkea sairastaja ja tuntuu todella vaikealta perua töitä. Laulajana, tai ylipäätään äänityöläisenä, tämä muuten niin pieni vaiva vaan on yleensä se kaikista lamaannuttavin flunssaoireista - ei voi paljoa tehdä ilman ääntään. Ja jos ääni vähänkin palautuu ja sitä heti ryntää käyttämään, tulee usein takapakkia ja parantuminen kestää helposti kauan.

Täällä siis kökötän levottomana ja koen vähän turhautumista. Koitan tehdä töitä, missä ääntäni ei tarvita, jotta olisi hieman parempi olla. Tosin flunssa myös pakottaa lepäämään ja pyrin muutenkin elämässäni kuuntelemaan kehoani jatkuvasti paremmin.




Kummallinen kyllä tämä pelko ja hiostus. Aina pitäisi mennä ja tehdä täysillä, vaikka keho sanoo, että nyt on aika levätä. Myös se, että ei pysty ilmaisemaan itseään puhumalla on aluksi aika turhauttavaa.

Luonteeseeni kuuluu kuitenkin vähän sellainen "make the most of it" -asenne ja pyrin katsomaan kaikkia asioita usein siltä kantilta, että mitä ne voivat minulle opettaa. Tai mietin mitä muuta sitä oikeastaan voi tehdä, kuin antautua asialle, joka on ja jolle ei ole juuri nyt mitään tehtävissä? Vastustaminen yleensä vain tuo enemmän pahaa mieltä, tosin välillä siitä on tietysti vaikea päästää irti. Pyrin siihen kuitenkin.

Armollisuutta. Anteeksiantoa. Antautumista. Kiitollisuutta. Hiljaisuutta. Rauhoittumista. Muiden kuuntelemista, sen sijaan, että itse työntää jatkuvasti ajatuksiaan ja puhetta ulos. Niin, ja tietysti myös itsensä kuuntelemista. Onko jotain, mikä painaa tai mitä on ehkä jäänyt ilmaisematta/tunnistamatta?

Usein sanotaan, että kurkunpääntulehdukseen ei paljon auta muu kuin lepo. Höyryhengitys Carmolis yrttitippojen kera on yksi mitä käytän. Vältän myös parhaani mukaan kurkun selvittelyä ja yskimistä, jotka ärsyttävät kurkkua.

Onko teillä muilla äänityöläisillä jotain kikkakolmosia helpottamaan oireita? Kuulisin niistä mielelläni.

<3 Stella


maanantai 4. helmikuuta 2019

Myöhäisillan runoja




She licks my salty tears of despair
cleanses my face thoroughly
heals me with her endless love

her firelike eyes looking at me
like she knows it all
but just doesn't tell me

A look that says something like
"one day you'll see"

and very soon
 as she's done with my tears
she curls into this tiny ball and starts snoaring
like everything is just perfect as it is in this world
and I wonder –

how on earth does she do that?





I can't help but be tired
of the warm waters at the surface

sometimes I feel like I'm wrong
like I'm crazy to want to dive 
into something so cold
maybe even dangerous

but I've rubbed my eyes enough times
to swear I've seen mermaids disappear into the depths

and I'm more curious than afraid
to find out where they go











In Finland we have this thing called mökki

Viikonloppuna suuntasimme Gigillä Rantasalmelle viettämään ystävien kanssa aikaa Juhon vanhempien mökillä. Oli harvinaista herkkua saada lapsuudenystäväni koolle ja viettää rentouttava viikonloppu takkatulen äärellä kauniin lumimaiseman ympäröimänä. Oli aikaa hyville keskusteluille, saunomiselle, ulkoilulle ja vain olemiselle. Alla Juhon ottamia kuvia viikonlopulta.




Koin taas kiitollisuutta siitä, että olemme säilyneet niin läheisinä ystävinä. Lapsuudenystävät ovat kullan arvoisia. Jokaisen elämä pyörii tällä hetkellä eri puolella Suomea, emmekä näe niin usein kuin toivoisimme, joten olen iloinen näistä hetkistä, kun ehdimme viettää aikaa yhdessä. 

Nyt ajelemme parhaillaan kotia kohti ja perillä odottaa heti autokoulun teoriatunti. Huomenna aamupäivällä ensimmäinen ajotunti...



Eli eikun tarmolla kohti uutta viikkoa; luvassa autokoulun lisäksi opetustöitä, studiolla käynti (levyn kappaleiden miksauksen loppusuora menossa), visuaalisten osuuksien työstäminen, kummitytön 2-vuotissyntymäpäivät sekä yksityiskeikka viikonloppuna. En malta odottaa, että pääsen pian julkaisemaan levyn ensimmäisen singlen teidän kuultavaksi!

Mukavaa ja inspiraation täyteistä viikkoa kaikille!