Pages

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Kurkunpääntulehdus - laulajan painajainen

Sieltä se taas iski, kurkunpääntulehdus. Ääni melkein kokonaan poissa ja tuo tuttu turvotus ja kipu tuntuu kurkunpäässä.

Viimeksi sairastin kyseistä vaivaa aika samoihin aikoihin vuosi sitten. Silloin tein selkeän virheen ja esiinnyin useamman keikan puolikuntoisena. Kierre kesti varmaan noin kuukauden yhteensä ja johti vielä lähelle granulomien muodostumista. Onneksi kävin kurkkulääkärillä, joka sitten määräsi ehdotonta puhekieltoa ja haavat kurkussa onneksi parantuivat, eikä granulomia kerennyt muodostua. Nykyään pyrin siis ottamaan kurkunpääntulehduksen hieman vakavammin. Haluan pystyä laulamaan mahdollisimman pitkään.

Olen vain aika surkea sairastaja ja tuntuu todella vaikealta perua töitä. Laulajana, tai ylipäätään äänityöläisenä, tämä muuten niin pieni vaiva vaan on yleensä se kaikista lamaannuttavin flunssaoireista - ei voi paljoa tehdä ilman ääntään. Ja jos ääni vähänkin palautuu ja sitä heti ryntää käyttämään, tulee usein takapakkia ja parantuminen kestää helposti kauan.

Täällä siis kökötän levottomana ja koen vähän turhautumista. Koitan tehdä töitä, missä ääntäni ei tarvita, jotta olisi hieman parempi olla. Tosin flunssa myös pakottaa lepäämään ja pyrin muutenkin elämässäni kuuntelemaan kehoani jatkuvasti paremmin.




Kummallinen kyllä tämä pelko ja hiostus. Aina pitäisi mennä ja tehdä täysillä, vaikka keho sanoo, että nyt on aika levätä. Myös se, että ei pysty ilmaisemaan itseään puhumalla on aluksi aika turhauttavaa.

Luonteeseeni kuuluu kuitenkin vähän sellainen "make the most of it" -asenne ja pyrin katsomaan kaikkia asioita usein siltä kantilta, että mitä ne voivat minulle opettaa. Tai mietin mitä muuta sitä oikeastaan voi tehdä, kuin antautua asialle, joka on ja jolle ei ole juuri nyt mitään tehtävissä? Vastustaminen yleensä vain tuo enemmän pahaa mieltä, tosin välillä siitä on tietysti vaikea päästää irti. Pyrin siihen kuitenkin.

Armollisuutta. Anteeksiantoa. Antautumista. Kiitollisuutta. Hiljaisuutta. Rauhoittumista. Muiden kuuntelemista, sen sijaan, että itse työntää jatkuvasti ajatuksiaan ja puhetta ulos. Niin, ja tietysti myös itsensä kuuntelemista. Onko jotain, mikä painaa tai mitä on ehkä jäänyt ilmaisematta/tunnistamatta?

Usein sanotaan, että kurkunpääntulehdukseen ei paljon auta muu kuin lepo. Höyryhengitys Carmolis yrttitippojen kera on yksi mitä käytän. Vältän myös parhaani mukaan kurkun selvittelyä ja yskimistä, jotka ärsyttävät kurkkua.

Onko teillä muilla äänityöläisillä jotain kikkakolmosia helpottamaan oireita? Kuulisin niistä mielelläni.

<3 Stella


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti