Pages

perjantai 4. tammikuuta 2019

Postissa ihana yllätys

Eilen iltapäivällä tapahtui jotain ihanaa, koskettavaa ja täysin yllättävää. Sain isoisältäni postissa myöhäisen joululahjan ja paljastui, että lahja olikin aika tunteita ja muistoja herättävä.

Postissa tuli musta nahkalaukku. Kaunis, klassinen ja hyvässä kunnossa oleva sellainen, mutta selkeästi käytetty olkalaukku. Ihmettelin hetken laukkua kunnes äitini, tietoisena yllätyksestä, kehotti katsomaan laukun sisään. Kaivoin ensin esiin vanhan mustavalkoisen valokuvan isoisästäni ja edesmenneestä isoäidistäni kuplavolkkarin kanssa poseeraamassa. Molemmat olivat kuvassa noin 30-vuotiaan näköisiä ja kuvan taakse oli kirjoitettu, että isoisä oli opettamassa isoäitiäni ajamaan. Hymyilin mielessäni, sillä ilmoittauduin juuri (muiden tietämättä) samana päivänä autokouluun.

"Ihana kuva!" tokaisin, mutta äitini kehotti katsomaan uudelleen laukun sisään. Ensin en löytänyt mitään, mutta kun kurkistin pieneen sivutaskuun, löysin sieltä paperilapun. Paperilappuun oli kirjoitettu lyijykynällä teksti tutulla kaunokirjoituksella: "Tämä laukku on Stellalle, 19.12.2003, Hely."

Olin mykistynyt hämmästyksestä. Laukku ja sen sisältö oli vasta viikko sitten, eli 14 vuotta rakkaan Hely-isoäitini äkillisen poismenon jälkeen (2004) löydetty isoisäni kotoa, ja nyt hän, isoisäni lähetti sen minulle yhtä hämmentyneenä postissa.

Isoäitini oli minulle hyvin rakas ja vahvasti läsnä elämässäni 11-ikävuoteeni asti. Vaikka hänen poismenosta on aikaa, muistan hänet edelleen hyvin selkeästi ja viesti kosketti minua syvästi. En muista nähneeni laukkua koskaan aikaisemmin, vaikka onhan lapun kirjoituksesta kauan aikaa. Ehkä olen saattanut ihailla sitä ja isoäitini kirjoittanut jälkeenpäin lapun sen sisälle. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt laukusta tai lapusta mitään, eikä isoäitini ollut muualle jättänyt samankaltaisia lappuja.

En saa ikinä tarkalleen tietää, mutta oli kyllä ihana ja odottamaton yllätys ja sai muistelemaan lapsuutta ja rakasta isoäitiäni. Tuon pienen hetken tuntui kun hän olisi juuri vasta kirjoittanut viestin minulle ja ollut luonani. En nykyään tietysti näin pitkän ajan jälkeen usein ajattele häntä arjessani, mutta satuin tulevalle levyllenikin kirjoittamaan kappaleen hänestä ihan hetken yllättävästä  inspiraatiosta. Kerron siitä joskus lisää kun levy julkaistaan, mutta todettakoon vain taas, että elämä on kyllä kummallista.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti