Pages

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Bohemian Rhapsody




Kävin eilen viimein katsomassa elokuvan Bohemian Rhapsody. Ajattelin kirjoittaa aiheesta, sillä
Queen on muutenkin ollut viimeaikoina osa elämääni työn puolesta. Ensi lauantaina Kotka Big Band järjestää kaksi loppuunmyytyä konserttia Kotkan Kaupunginteatterilla, jossa esitämme Queenin upeaa musiikkia. Mukana kanssasolisteina esiintyvät Mikael Saari ja pitkäaikaiset, ihanat laulajakollegani Hanna Bergström, Meeri Paavilainen, Reeta Saranpää ja Satu Liimatta.

Oli siis hyvä hetki käydä katsomassa elokuva ennen konsertteja. Se herätti paljon tunteita ja piti minut hyvin otteessaan. Olen lukenut paljon kritiikkejä kohdistuen elokuvaan, ja ymmärrän tietysti myös mitä tarkoitetaan kiiltokuvaversiolla. Elokuvassa edetään nopeasti, mikä antaa helpon ja aika yksinkertaisen kuvan bändin kasvusta ja faktoja vääristellään jonkin verran, jotta elokuva soljuisi paremmin. On myös hyvä muistaa, että kyseessä on muiden tulkinta ja versio Freddie Mercuryn elämästä, eikä se luonnollisesti kerro koko totuutta hänestä. 

 Itse kuitenkin olin haltioitunut Rami Malekin roolisuorituksesta ja koen, että sain jollakin tasolla yhteyden siihen, kuka ja mitä Freddie Mercury ja Queen oli. Elokuvan loppukohtauksen jälkeen oli tietysti myös pakko katsoa tänä aamuna pitkästä aikaa Live Aid konserttitallenne. Sain siitä paljon energiaa ja tästä on hyvä suunnata viimeisiin konserttiharjoituksiin iltapäivällä. 

Elokuvasta ja alkuperäisestä keikkatallenteesta jäi eniten käteen inspiroitunut ja omaa sielua puhutteleva ja rohkaiseva tunne - miten olemalla niin röyhkeästi sitä mitä on saa ihmiset puolelleen ja tuntemaan niin paljon. Miten meidän kuuluu häpeilemättä luoda taidetta ilman kompromisseja ja tyypillisen kaupallisen musiikin rajoja. Toteuttaa ne hulluimmatkin ideat, kuten yhdistää ooppera ja rock 6-minuuttiseksi mestariteokseksi. Antaa intuition ohjata. Sain Freddieltä rohkaisua siihen, että kaikki viimeinenkin itsensä rajoittaminen ja asioiden pelkääminen on heitettävä tänä vuonna pois. Sisällä on niin paljon ideoita, intoa ja luovuutta, jota usein rajoittaa yliajattelemisella ja pelon takia. Koen, että paljon on ylitetty, mutta viimeistelyä kaivataan. Etenkin kun mennään pidemmälle aikuisikään ja nuoruuden hulluus väkisinkin tahtoo alkaa kadota, on mielestäni tärkeää pyrkiä pitämään vapaudestaan kiinni, eikä unohtaa omia haaveitaan ja kuka on. Sen ahdistavampaa ja elämäniloa tappavampaa vankilaa ei ole.

Kaikkea hyvää uuteen vuoteen - rikotaanhan taas vähän rajoja?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti